Ensimmaiset kuusi paivaa Jamaikaa takana ja jo nyt olen menettanyt maalle sydameni... Kolme paivaa Kingstonissa ovat venyneet kahdeksaksi ja jatkan matkaani saaren itaosaan vasta perjantaina.
Asustelen mukavassa hostellissa Kingstonissa. Jaan huoneeni yleensa kuuden ihmisen kanssa. He tulevat ja menevat, osa on jatkanut matkaansa muihin maihin ja osa on lahtenyt kiertelemaan Jamaikaa. Talla hetkella asustelen kahden israelilaisen pojan, brasilialaisen miehen ja vanhan ranskalaismiehen kanssa. Olen saanut ihania uusia kavereita myos Argentiinasta, UK:sta ja Puolasta... Ja Jamaikalta. Paikallisiin ihmisiin on hankala tutustua, yleensa he haluavat sinulta jotain. Mina olen kuitenkin ollut onnekas ja monen mutkan kautta tavannut eraan vanhan raavasuisen, hampaattoman jamakalaismiehen joka on vienyt minut ja ystavani uskomattomiin paikkoihin. Kerron niista myohemmin lisaa!
Tarkeimmaksi ihmiseksi matkani aikana mulle on muodostonut Edward, 37-vuotias maailmanmatkaaja, joka kirjoittaa artikkeleita brittilaiseen under ground-julkaisuun paihdepolitiikasta. Ed vei minut trench townin slummiin, jossa vierailtiin trench town culture yardilla. Trench town culture yard on eraanlainen... Elava museo, jossa asustelee tiivis rastafariyhteiso. Se on paikka, jossa myoskin Bob ja Rita Marley asuivat ennen Bobin huipputahteytta.
Trench town nayttaa talta:
Alue on Kingstonin pahamaineisinta aluetta, jossa turistien ei tulisi liikkua yksin. Valttyaksemme ryostoilta, raiskauksilta ja puukotuksilta mekin otimme taksin hostellilta suoraan culture yardilla. Culture Yardilla meidat vastaan otti ihana Anthony
Sympaattisin rastaukkeli ikina <3
Istuttiin hetki pihassa rastafarien kanssa, puhuttiin jalkapallosta ja rastafarit polttivat muhkeita jointtejaan. Paatettiin ottaa kierros ja tutustua Culture Yardiin kunnolla. Oppaamme, ihana Sofie, kertoi meille tarinoita Trench Townin kehittymisesta ja Kingstonin historiasta. Museossa oli Bob Marleyn & The Wailersin ensimmainen keikkapaku, Bobin eka kitara ja Bobin kamppa.
Kierroksen jalkeen juotiin yhdet Red Stripet ja piipahdettiin laheisissa katupileissa. Ei saatu taksia, joten Sofie saattoi meidat standille, josta pimeat taksit noukkivat ihmisia kyytiinsa. Kavely pimeassa, oisessa trench townissa oli hieno kokemus... Slummien slummi, en ole missaan nahnyt vastaavaa. Paljon koyhyytta, kulkukoiria ja rahjaisia hokkeleita.
Saatiin pian taksi ja lahdettiin taittamaan matkaa kohti hostellia. Yhtakkia poliisit jattilaismaisine konekivaareineen kaskivat meidat tiensivuun ja ulos autosta. Tuntui kummalliselta seisoa keskella synkinta slummia korruptoituneiden poliisien ymparoimana. He kyselivat meilta huumeista ja tarkistivat taksikuskin ajokortin. Hetken kuluttua paastiin takaisin tienpaalle ja auto tayttyi hermostuneesta naurusta.
Olen aika onnellinen talla hetkella. Mulla on kaikki mita tarvitsen... Vetta, ruokaa ja reggaeta!
ONE LOVE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti