Kolme kokonaista kuuba-paivaa jaljella. Olo on... ristiriitainen. Musta tuntuu, etta alan nyt vasta vahan paasemaan jyvalle tasta kaupungista ja kulttuurista ja heti kun tunnen oloni vahan kotoisemmaksi, jatkankin matkaani taysin toisenlaisille huudeille.
Franco lahti italiaan, mutta Emman luokse muutti asumaan kaksi meksikolaista ortopedia tyttoystavineen. Toinen tyyppi on sellainen ressukka, jonka naamakin roikkuu. Puhuu tosi huonoa enkkua, mutta on ihan supersymppis ja herattaa 60 ikavuodestaan huolimatta minussa jonkinlaisen aidinvaiston. Toinen taas meneva, puhelias ja hyvaa enkkua puhuva nuorekas ja aika rikkaan oloinen heppu. Sain kutsun meksikoon ja sovittiin, etta pidetaan yhteytta.
Kavin tanaan plaza de la revolucionilla... Oli jotenkin ihan aarettoman stalistinen ja sosialistinen meininki. Iso, asfaltoitu aukio, jonka ymparilla oli pari isoa rakennusta. Toisen seinustassa oli masiivinen kuva Chesta ja toisessa Fidelista. Kirsikkana kakun paalla oli Memorial Jose Marti... VALTAVA monumentti. Ei yhtaan minun Kuubaani, joten karkasin coco-taxin kyydissa Capitoliolle. Valokuvasin Centro Habanan ja Habana Viejan graffitteja ja seurasin paikallisen hip hop-muusikon musavideon kuvauksia. Ihan huippua! Soin churroja vanhassa kaupungissa ja hengitin sisaani tata maata.
Eilen mulla oli tarskyt naapurissa asuvan hepun kanssa. Kai niita voisi treffeiksikin kutsua, vaikka en kylla millaan asteella oo kiinnostunu naista kuubalaisista seksistisista sovineista. Kaveleskeltiin AV5 pitkin ja juteltiin Castron veljeksista ja jalkapallosta. Istuskeltiin penkilla, juotiin kokista ja sitten... Huomasin, etta olkapaalleni lasahti marka laja. Se oli linnun paskaa.
Iskalla on tanaan 50-vuotissynttarit, joiden kunniaksi Humberto kavi ostamassa kaksi pulloa rommia. Tanaan juhlitaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti