Hola!

Reissuun on viisi yötä ja nämä viimeiset päivät tuntuvat tuskastuttavalta tyhjiöltä. Lähdön merkkejä on selvästi ilmassa... Rinkka nököttää sohvalla pakattuna ja jääkaappiin on mahdoton ostaa järkeviä määriä ruokaa. TV:tä katsellessani huomaan, että mielenkiintoinen elokuva on tulossa ensi viikolla ja vasta jälkeenpäin tajuan, että todennäköisesti istun esitysaikaan Havannan vanhassa kaupungissa terassilla rommilasi toisessa kädessä ja toisessa cohiba. 

Lähtövalmistelut ovat jääneet aika viimetippaan mun nuhan ja kuumeilun vuoksi. Jokin veemäinen virus on jyllännyt mun keuhkoissa ja hengitysteissä saaden mut koukuttautumaan subin nettitelkkariin. Lähtöjärjestelyiden, pakkaamisen ja siivoilun sijaan olen lähinnä maannut sängyssä ja yrittänyt löytää jostain energiaa tähän kaikkeen hässäkkään. Tänään luulin saaneeni kaikki ostokset tehtyä, kunnes huomasin tietokoneen edessä muistilapun; "patterit kuumemittariin". In my ass, päätin just sillä hetkellä olla sairastumatta. 

Tuntuu ihan uskomattomalta, että vuosien haaveilun ja kuukausien säästämisen jälkeen tilanne on se, että  maanataina olen kukonlaulun aikaan itäkeskuksessa odottelemassa lentokenttäbussia onnellisena, yksin ja valmiina seikkailemaan!

Matkustan Kuubaan hurrikaani- ja sadeaikaan, joten olen silmäillyt Forecan sivuja silmä tarkkana ja lannistumatta toivonut auringonpaistetta.

Olin varautunut vain salamoita ja sadepisaroita vilisevään sääkarttaan, joten not bad. 

Tiistai on mun ensimmäinen kokonainen päivä Kuubassa. Maanantaina mun lento on Havannan kentällä klo 18.45, joten ehdin ehkä näkemään auringonlaskun olettaen tietenkin, että rakkaan itänaapurimme surullisen kuuluisa lentoyhtiö lähtee ajoissa Moskovasta, eikä tipahda keskelle atlanttia.

Kuuban sääennusteitakin tarkemmin olen vahtinut hurrikaanikarttaa.  Tälläkin hetkellä siellä jyllää pari paskiaista, joiden kulkusuunta ei onneksi kohdistu Kuubaan. Saapas nähdä mitä tuolle meksikonlahden tyypille tapahtuu... Laantuisi nyt tai lähtisi edes George Bushin perään.

Nyt mää meen kyllä nukkumaan, kun kossulasi tyhjeni ja pyykinpesukone lopetti linkoamisen. Huomenna viimeinen päivä Lappeenrannassa, jonka ajattelin viettää tehotyttönä kotona. Rinkka pitää purkaa, organisoida ja pakata uudelleen, tiskit hoitaa, asunto imuroida ja siivota ja pyykit pestä pois lojumasta. MP3-soittimelle on biisejä siirtämättä ja naapurin mummot hyvästelemättä. 

Siinä se sitten onkin, mä oon NIIIIIIIIIIIIIIIIIN valmis!