Muuan tiistai

Kolme kokonaista kuuba-paivaa jaljella. Olo on... ristiriitainen. Musta tuntuu, etta alan nyt vasta vahan paasemaan jyvalle tasta kaupungista ja kulttuurista ja heti kun tunnen oloni vahan kotoisemmaksi, jatkankin matkaani taysin toisenlaisille huudeille.

Franco lahti italiaan, mutta Emman luokse muutti asumaan kaksi meksikolaista ortopedia tyttoystavineen. Toinen tyyppi on sellainen ressukka, jonka naamakin roikkuu. Puhuu tosi huonoa enkkua, mutta on ihan supersymppis ja herattaa 60 ikavuodestaan huolimatta minussa jonkinlaisen aidinvaiston. Toinen taas meneva, puhelias ja hyvaa enkkua puhuva nuorekas ja aika rikkaan oloinen heppu. Sain kutsun meksikoon ja sovittiin, etta pidetaan yhteytta.

Kavin tanaan plaza de la revolucionilla... Oli jotenkin ihan aarettoman stalistinen ja sosialistinen meininki. Iso, asfaltoitu aukio, jonka ymparilla oli pari isoa rakennusta. Toisen seinustassa oli masiivinen kuva Chesta ja toisessa Fidelista. Kirsikkana kakun paalla oli Memorial Jose Marti... VALTAVA monumentti.  Ei yhtaan minun Kuubaani, joten karkasin coco-taxin kyydissa Capitoliolle. Valokuvasin Centro Habanan ja Habana Viejan graffitteja ja seurasin paikallisen hip hop-muusikon musavideon kuvauksia. Ihan huippua! Soin churroja vanhassa kaupungissa ja hengitin sisaani tata maata.

Eilen mulla oli tarskyt naapurissa asuvan hepun kanssa. Kai niita voisi treffeiksikin kutsua, vaikka en kylla millaan asteella oo kiinnostunu naista kuubalaisista seksistisista sovineista. Kaveleskeltiin AV5 pitkin ja juteltiin Castron veljeksista ja jalkapallosta. Istuskeltiin penkilla, juotiin kokista ja sitten... Huomasin, etta olkapaalleni lasahti marka laja. Se oli linnun paskaa.

Iskalla on tanaan 50-vuotissynttarit, joiden kunniaksi Humberto kavi ostamassa kaksi pulloa rommia. Tanaan juhlitaan!

current location: habana

Hola!

Taalla ollaan. 1,5 viikkoa kuubalaista elamanmenoa takana, edessa viela 7 kokonaista paivaa. Saavuin siis Havannaan 10.9 paikallista aikaa klo. 21.00. Lensin Helsingista Havannaan Moskovan kautta Aeroflotilla, mika yllatyksekseni oli ihan mukiin meneva lentoyhtio.

Asustelen taalla eraan Emman luona casa particularissa, eli perhemajoituksessa. Mun lisaksi Emman luona asuu Franco, joka tanaan valitettavasti lahtee takaisin Italiaan. Franco on vanha herrasmies ja toissa parfyymialalla... Juodaan monesti iltaisin valkoviinia casan sisapihalla ja syodaan juustoja, ihan loistava heppu ja puhuu hyvaa enkkua.

Casa particular on ollut ihan loistava mahdollisuus nahda aitoa kuubalaista elamaa... Ihmiset tulevat ja menevat ja Emman luona kay paivittain sukulaisia. Emman ystavista mun lemppari on sellainen vanha ukkeli joka ilmestyy casalle aina iltaisin katsomaan telkkaria ja istuskelemaan mun kanssa terassille. Jostain syysta ymmarran tyypin puheesta 80 prosenttia, vaikka mun espanjankielentaidot on olemattomat.

Havannan keskusta on kaunis, mutta oon tosi onnellinen siita, etten asu siella. Vaikka keskustassa ei tarvitse pelata, tai tuntea oloaan turvattomaksi, en maa oikeen meinaa jaksaa sita ihmispaljoutta ja kusettajia. Paikallisiin on muutenkin alyttoman vaikea tutustua, kun jokainen tuntuu jossain vaiheessa haluavan jollain tavalla hyotya valkoihoisen turistin rahoista. Esim. mun lahibaarissa on toissa nuori kundi, jonka kanssa oon tykannyt jutella ihan alyttomasti. Viimeisen viikon ajan se on joka kerta kerjannyt etta ostaisin sille tupakkaa ja kun en ole ostanut, en ole saanut itsekaan ostettua mitaan. :D Asyttavaa. Nyt maa oon parina iltana kaynyt oluella naapurinpojan kanssa joka puhuu vaha enkkua... Voidaan jonku verran kommunikoida kun molistaan enkkua ja espanjaa sekaisin ja meilla on ollut ihan hauskaa :)

No, nyt pitaa lahtea ruokakauppaan! Hirvea nalka ja kiire, nettiaikaa 9 minuuttia jaljella!

Aurinkoinen Helsinki. Lentoon on kutakuinkin 19 tuntia aikaa. Olo on... omituinen, epätodellinen, jännittynyt, hieman pelokas, mutta kuitenkin iloinen, innostunut ja kaikelle avoin.

HUOMENNA!!!

Hola!

Reissuun on viisi yötä ja nämä viimeiset päivät tuntuvat tuskastuttavalta tyhjiöltä. Lähdön merkkejä on selvästi ilmassa... Rinkka nököttää sohvalla pakattuna ja jääkaappiin on mahdoton ostaa järkeviä määriä ruokaa. TV:tä katsellessani huomaan, että mielenkiintoinen elokuva on tulossa ensi viikolla ja vasta jälkeenpäin tajuan, että todennäköisesti istun esitysaikaan Havannan vanhassa kaupungissa terassilla rommilasi toisessa kädessä ja toisessa cohiba. 

Lähtövalmistelut ovat jääneet aika viimetippaan mun nuhan ja kuumeilun vuoksi. Jokin veemäinen virus on jyllännyt mun keuhkoissa ja hengitysteissä saaden mut koukuttautumaan subin nettitelkkariin. Lähtöjärjestelyiden, pakkaamisen ja siivoilun sijaan olen lähinnä maannut sängyssä ja yrittänyt löytää jostain energiaa tähän kaikkeen hässäkkään. Tänään luulin saaneeni kaikki ostokset tehtyä, kunnes huomasin tietokoneen edessä muistilapun; "patterit kuumemittariin". In my ass, päätin just sillä hetkellä olla sairastumatta. 

Tuntuu ihan uskomattomalta, että vuosien haaveilun ja kuukausien säästämisen jälkeen tilanne on se, että  maanataina olen kukonlaulun aikaan itäkeskuksessa odottelemassa lentokenttäbussia onnellisena, yksin ja valmiina seikkailemaan!

Matkustan Kuubaan hurrikaani- ja sadeaikaan, joten olen silmäillyt Forecan sivuja silmä tarkkana ja lannistumatta toivonut auringonpaistetta.

Olin varautunut vain salamoita ja sadepisaroita vilisevään sääkarttaan, joten not bad. 

Tiistai on mun ensimmäinen kokonainen päivä Kuubassa. Maanantaina mun lento on Havannan kentällä klo 18.45, joten ehdin ehkä näkemään auringonlaskun olettaen tietenkin, että rakkaan itänaapurimme surullisen kuuluisa lentoyhtiö lähtee ajoissa Moskovasta, eikä tipahda keskelle atlanttia.

Kuuban sääennusteitakin tarkemmin olen vahtinut hurrikaanikarttaa.  Tälläkin hetkellä siellä jyllää pari paskiaista, joiden kulkusuunta ei onneksi kohdistu Kuubaan. Saapas nähdä mitä tuolle meksikonlahden tyypille tapahtuu... Laantuisi nyt tai lähtisi edes George Bushin perään.

Nyt mää meen kyllä nukkumaan, kun kossulasi tyhjeni ja pyykinpesukone lopetti linkoamisen. Huomenna viimeinen päivä Lappeenrannassa, jonka ajattelin viettää tehotyttönä kotona. Rinkka pitää purkaa, organisoida ja pakata uudelleen, tiskit hoitaa, asunto imuroida ja siivota ja pyykit pestä pois lojumasta. MP3-soittimelle on biisejä siirtämättä ja naapurin mummot hyvästelemättä. 

Siinä se sitten onkin, mä oon NIIIIIIIIIIIIIIIIIN valmis!